The
Finnish Poetry of [
Linderel]. These are in no order whatsoever. For more, message me and I'll give you the link. If you want to read my poetry in English, go to
Coal black wings.
Suomenkielistä runouttani, joka ei ole niin minkään moisessa järjestyksessä
. Lisää löytyy osoitteesta, jonka annan, jos pyydät. Jos halusit lukea englantia, seuraa linkkia edellä mainittuun wikiin.
Oyasuminasai...
Vielä viimeinen henkäys
ja sitten olen vapaa
lentämään
Huolettomana
ikuisesti
kunnes joku maan päältä
kutsuu minua
heräämään
Ei, en enää halua
tämä olkoon viimeinen kerta
kun sanon
Hyvää yötä.
Sielusairaus
Verellä maalattuja seiniä
kuihtuneita ruusuja
halkeilleessa maljakossa
tukahdutettuja kikatuksia
katonrajassa
syviä huokauksia
ovenpielessä
Mielettömyyden
rumankaunis muotokuva
virnistelee varjoista
silmät kiiluen
pakokauhun
ja hysterian siivittämänä
hulluus tulee
kuolema takanaan
viikatettaan teroittaen
oletko valmis?
Vapautuksen askeleet
Juokse sateisen metsän läpi
pyyhi surusi puiden lehtiin
anna oksien raapia
kunnes kehosi on verinaarmuilla
Nosta katseesi taivaalle
salli auringon sokaista
tee kaikesta kirkkauden vallitsemaa
Tanssi kieppuvan tuulen mukana
lähetä sielusi lentoon
tähtien loistaessa
sanattomassa ikuisuudessaan
Kasvata siivet
joilla saavut
valoisampaan huomiseen
Ylhäällä
Kiivetään korkealle
korkeammalle
haluan nähdä sinisen taivaan
tuetaan käsi kiveä vasten
ja tunnetaan siitä sykkivä elämä
kalliot niin kauniita
seistessään jylhässä yksinäisyydessään
ja kun päästään huipulle
suljetaan silmät levitetään kädet ja
viimeinkin vapaa
lentämään...
pudotaan
M/S Uusituuli
Satamaan saapuu
uusien tuulten laiva
jonka kaltaista ei ole ennen nähty
purjeet ommeltu
punaisten ruusujen terälehdistä
kiinnitysköydet punottu
hyvien ajatusten langoista
tykkien ammuksina
puhdasta rakkautta
Valmistaudu nousemaan kannelle
ja purjehtimaan
uudenlaiseen elämään
Kuroi tsubasa
Päivät läpeensä
minä tanssin
oman musiikkini tahtiin
levitän mustat siipeni
lentääkseni pois
unohtaakseni itseni
koko maailman
Varjojen verhoama
Istun varjoissa
siinä pimeimmässä nurkassa
jonne kukaan ei näe
Ei näe
meripihkan värisiä silmiäni
kalmankalpeita kasvojani
liian punaisia huuliani
Istun ja odotan
kunnes tulet luokseni
ja kysyt miten voit palvella
Minä vastaan:
"Anna minulle veresi."
Nimetön
Pilvinen taivas
lukemattomat sirpaleet
missä olet, aurinko?
Sadetanssi
Taivas soi
pisaroiden taputtaessa rytmiään
villi vereni
vetää minua lentämään
Suljen silmäni
päästän irti
olen vapaa
luonnonlapsi
tämän pienen hetken
sieluni liitää
sateen kietoessa
minut syleilyynsä
Ja taivas laulaa
Nimetön
Vapauta lasisista kahleista
herätä kieroutuneesta sadusta
joka kasvoi ulos unista ja
tunkeutui todellisuuteen
katso käsiä jotka ovat
täynnä verisiä okaita
totuus piilotettuna
liian syvälle haavojen kätköihin
anna puhdasta ilmaa
raikasta vettä ja
auringonlasku ilman raskasta sydäntä
lahjoita silmät joilla nähdä
kerro miksi
kaikki tässä maailmassa huutaa
tuskaansa ja miksi
kukaan ei kuuntele
Koostumus
Kirkas, hauras
kuitenkin vahva
minut
on tehty
lasista
ja särjetty
melkein
liian monta kertaa
Sirpaleet liimattu yhteen
luovuudella
huumorilla
rakkaudella
tuloksena
kerta kerralta
jotain
kauniimpaa
ja vahvempaa
kuin ennen
Oivallus
Aamulla katsoin peiliin
nähdäkseni jotain kaunista
ja ensimmäistä kertaa
hymyilin
itselleni
Tunteiden kakofonia
Katkeruuden kautta
suloiseen unholaan
viattomuuden lähteille
uutta alkua hakemaan
ikuinen kehä
elämä on liikaa
pakenen uneen
kerta kerran jälkeen
tämä tunteiden kakofonia
tukahduttaa sielun
sitten vielä kysytään
miksei se ikinä opi
puolustamaan itseään
vaikka alun alkaenkin
liian heikko taistelemaan
hiljentäkää äänet sisälläni
tämä tunteiden kakofonia
joka ei anna minun hengittää
Aistittomat
Suola uurtaa janaa
kasvojen marmorille
kuviot kertovat tarinoita
joita kukaan ei halua kuulla
samalla kun
puutarhan haurain kukinto
hapertuu ja palaa
vihan voimasta
Olen sokea
silti näen enemmän
kuin koskaan
ja suren
Muusan muotokuva
Hiukset juoksevaa hunajaa
silmät metsässä syntyneen
villit vihreät jalokivet
kasvonsa kissain sukua
Tyttö joka tanssii tuulen mukana
ja nauraa hopeisia säveliä
kesyttämätön luonnonlapsi
tarukansan jälkeläinen
Totuuden näkijä, taikojen tekijä
Totuuden näkijä
taikojen tekijä
päästä minut otteestasi
särkynyt mieleni
ei kaipaa parantavia käsiä
ruumiini halajaa hajota
miten voisin olla
yhtä kaiken kanssa
ja viimeinkin rauhassa
ilman uhrauksia
maailma pysähtyy
astun vapaaehtoisena alttarille
Totuuden näkijä
taikojen tekijä
päästä minut otteestasi
vaurioitunut ihoni
monine arpineen
huutaa minulle muistojaan
jos olen kuollut sisältä
kerro voivatko
silmäni vielä hymyillä
sillä en halua
kenenkään tietävän
miten tyhjäksi itseni tunnen
eläessäni kertomaani valhetta
kieltäessäni totuuden
kauneudesta ja voimasta
Totuuden näkijä
taikojen tekijä
älä kuuntele sanojani
anna minulle rauha itseni kanssa
Menneisyyden äänet
Syvä sininen
unohdus
kuinka kaunis onkaan
valkea käsi jota
aallot keinuttavat
ylös, alas
kuollut kudos
meren omakseen vaatima
ole aivan hiljaa
yön tullessa
etteivät valot hae sinuakin
Tanssien, nauraen
pilkaten näyillään
ajavat
pehmeästi johdatellen
hulluuden reunalle ja yli
katso ja kuuntele
miten suloisesti ne ylistävät
muistojen tuskaa näytelmällään
Ylhäällä kalliolla
et siellä ole turvassa
piiloudu hyvin, älä edes hengitä
muuten valot vetävät sinut
syvään
siniseen
unohdukseen
Usvaverho
Tihkusade
kastelee kasvoni
olen turta
(miksi en tunne enää mitään?)
Sumun
kieppuessa hitaasti
uppoudun tähän aistimukseen
täydestä hallinnasta
(olenko kuollut olenko vielä täällä näetkö minut?)
Milloin miksi
kaikesta tuli niin tyhjää
merkityksetöntä
(kiertäähän maailma vielä radallaan?)
Oletko
sinä siellä voin kuulla sinut
askeleittesi kaiun
sumu kietoi kaiken peittoonsa vei pois
(minua pelottaa olenko yksin?)
Hengenpalo
Olen piilotettu liekki
jäisessä palatsissa
viipyilevä kaiku
kristalliluolan
säkenöivissä kammioissa
Kätketty intohimo
kylmän mielen sopukoissa
villi ja vapaa sielu
kahlitussa kehossa
valo joka johdattaa kotiin
polultaan eksyneet
hengen oma
kirkkaana palava tuli
Pimeyden karkoitus
Piiloteltuani pimeydessä
niin pitkään
käpertyneenä varjoihin
suojellakseni itseäni
valolta
olen päättänyt
vihdoinkin heittää
kaikki naamioni pois
tulla esiin
mustan peittoni alta
katsoa maailmaa silmiin
julistaa
Minä elän!
Nuori kaunis poika
Hei
nuori kaunis poika
saanko sut kotiin taluttaa
ja pitkät hiukses letittää?
Olisit mun lemmikki
pitäisin sua lasisessa häkissä
enkä koskaan päästäis pois
Olisin sulle hellä ja hyvä
antaisin kaiken mitä haluat
ja silti tai juuri siksi
varmaan vihaisit mua
ja yön turvin
karkaisit tiehesi
etkä koskaan tulis takaisin
Nuorallatanssija
Ilo virtaa keveissä askelissasi
kun matkaat kohti tuntematonta
luvattua maata
lumottua Eedenin puutarhaa
Pieni nuorallatanssija
elämän tankoa astelee
uinuvan maailman halki
seuranaan tähdet ja kuu
ja iäisyyden vesiputous
unohduksen hedelmäpuut
Näytelmä
He istuivat lavalla
sievässä pienessä joukossaan
lörpötellen keskenään
Unohtuiko näytelmä?
Ohjaaja näyttää synkkää naamaa
Karnevaalinaamioita
ja iltapukuja
huolettomasti ympäriinsä heiteltyinä
He ottivat tauon
tauon elämästä
Ja näytelmä odottaa
loppuunsaattamistaan
kurittomia näyttelijöitä
jotka halusivat välttää kuoleman
Elämän juna
Maailma kieppuu silmissä
sumuisena harmautena
kiihtyvällä vauhdilla
Elämän juna kiitää ohi
pääseekö vielä kyytiin?
Kodittomat sieluparat
vaeltavat kaduilla
ilman toivoa
Ruumiinkuljetusvaunu
vei tyhjiä kuoria elämän kaatopaikalle
täytettäväksi ahneudella ja materialla
jättäen sympatian taaksensa
hukkaan heitettäväksi
Elämän juna hidastaa
ja matkustajat astuvat ulos
Tyhjät silmät ja ilmeettömät kasvot
kertovat aivan liian selkeästi
kaikkien arvojen hylkäyksestä
Vihertäen
Vie minut metsään, rakkaani
johdata lehtoon vihreään
kuin silmäsi
sormet lomittain pujotettuina
etsitään kahdestaan
sitä paljon puhuttua tunnetta
löydetään toisemme
ja herätään yhdessä
jälleen uuteen huomiseen
aivan tässä
mihinkään kiirehtimättä
nauretaan maailmalle kuin ne hullut joita olemme
- Finnish Poetry
- [Linderel]
- Coal black wings
| Show these comments on your site |