The Finnish Poetry of [Linderel]. These are in no order whatsoever. For more, message me and I'll give you the link. If you want to read my poetry in English, go to Coal black wings.
Suomenkielistä runouttani, joka ei ole niin minkään moisessa järjestyksessä. Lisää löytyy osoitteesta, jonka annan, jos pyydät. Jos halusit lukea englantia, seuraa linkkia edellä mainittuun wikiin.




Oyasuminasai...

Vielä viimeinen henkäys
ja sitten olen vapaa
lentämään

Huolettomana
ikuisesti
kunnes joku maan päältä
kutsuu minua

heräämään

Ei, en enää halua
tämä olkoon viimeinen kerta
kun sanon

Hyvää yötä.





Sielusairaus

Verellä maalattuja seiniä
kuihtuneita ruusuja
halkeilleessa maljakossa

tukahdutettuja kikatuksia
katonrajassa
syviä huokauksia
ovenpielessä

Mielettömyyden
rumankaunis muotokuva
virnistelee varjoista
silmät kiiluen

pakokauhun
ja hysterian siivittämänä
hulluus tulee
kuolema takanaan
viikatettaan teroittaen

oletko valmis?





Vapautuksen askeleet

Juokse sateisen metsän läpi
pyyhi surusi puiden lehtiin
anna oksien raapia
kunnes kehosi on verinaarmuilla

Nosta katseesi taivaalle
salli auringon sokaista
tee kaikesta kirkkauden vallitsemaa

Tanssi kieppuvan tuulen mukana
lähetä sielusi lentoon
tähtien loistaessa
sanattomassa ikuisuudessaan

Kasvata siivet
joilla saavut
valoisampaan huomiseen





Ylhäällä

Kiivetään korkealle
korkeammalle

haluan nähdä sinisen taivaan

tuetaan käsi kiveä vasten
ja tunnetaan siitä sykkivä elämä

kalliot niin kauniita
seistessään jylhässä yksinäisyydessään

ja kun päästään huipulle
suljetaan silmät levitetään kädet ja

viimeinkin vapaa
lentämään...

pudotaan





M/S Uusituuli

Satamaan saapuu
uusien tuulten laiva
jonka kaltaista ei ole ennen nähty

purjeet ommeltu
punaisten ruusujen terälehdistä
kiinnitysköydet punottu
hyvien ajatusten langoista

tykkien ammuksina
puhdasta rakkautta

Valmistaudu nousemaan kannelle
ja purjehtimaan
uudenlaiseen elämään





Kuroi tsubasa

Päivät läpeensä
minä tanssin
oman musiikkini tahtiin
levitän mustat siipeni

lentääkseni pois
unohtaakseni itseni
koko maailman





Varjojen verhoama

Istun varjoissa
siinä pimeimmässä nurkassa
jonne kukaan ei näe

Ei näe
meripihkan värisiä silmiäni
kalmankalpeita kasvojani
liian punaisia huuliani

Istun ja odotan
kunnes tulet luokseni
ja kysyt miten voit palvella

Minä vastaan:
"Anna minulle veresi."





Nimetön

Pilvinen taivas
lukemattomat sirpaleet

missä olet, aurinko?





Sadetanssi

Taivas soi
pisaroiden taputtaessa rytmiään
villi vereni
vetää minua lentämään

Suljen silmäni
päästän irti
olen vapaa
luonnonlapsi

tämän pienen hetken
sieluni liitää
sateen kietoessa
minut syleilyynsä

Ja taivas laulaa





Nimetön

Vapauta lasisista kahleista
herätä kieroutuneesta sadusta
joka kasvoi ulos unista ja
tunkeutui todellisuuteen

katso käsiä jotka ovat
täynnä verisiä okaita
totuus piilotettuna
liian syvälle haavojen kätköihin

anna puhdasta ilmaa
raikasta vettä ja
auringonlasku ilman raskasta sydäntä
lahjoita silmät joilla nähdä

kerro miksi
kaikki tässä maailmassa huutaa
tuskaansa ja miksi
kukaan ei kuuntele





Koostumus

Kirkas, hauras
kuitenkin vahva

minut
on tehty
lasista

ja särjetty

melkein

liian monta kertaa

Sirpaleet liimattu yhteen
luovuudella
huumorilla
rakkaudella

tuloksena
kerta kerralta
jotain

kauniimpaa
ja vahvempaa

kuin ennen





Oivallus

Aamulla katsoin peiliin
nähdäkseni jotain kaunista

ja ensimmäistä kertaa
hymyilin

itselleni





Tunteiden kakofonia

Katkeruuden kautta
suloiseen unholaan
viattomuuden lähteille
uutta alkua hakemaan
ikuinen kehä

elämä on liikaa
pakenen uneen
kerta kerran jälkeen
tämä tunteiden kakofonia
tukahduttaa sielun

sitten vielä kysytään
miksei se ikinä opi
puolustamaan itseään
vaikka alun alkaenkin
liian heikko taistelemaan

hiljentäkää äänet sisälläni
tämä tunteiden kakofonia
joka ei anna minun hengittää





Aistittomat

Suola uurtaa janaa
kasvojen marmorille
kuviot kertovat tarinoita
joita kukaan ei halua kuulla

samalla kun
puutarhan haurain kukinto
hapertuu ja palaa
vihan voimasta

Olen sokea
silti näen enemmän
kuin koskaan
ja suren





Muusan muotokuva

Hiukset juoksevaa hunajaa
silmät metsässä syntyneen
villit vihreät jalokivet
kasvonsa kissain sukua

Tyttö joka tanssii tuulen mukana
ja nauraa hopeisia säveliä
kesyttämätön luonnonlapsi
tarukansan jälkeläinen





Totuuden näkijä, taikojen tekijä

Totuuden näkijä
taikojen tekijä
päästä minut otteestasi

särkynyt mieleni
ei kaipaa parantavia käsiä
ruumiini halajaa hajota

miten voisin olla
yhtä kaiken kanssa
ja viimeinkin rauhassa

ilman uhrauksia
maailma pysähtyy
astun vapaaehtoisena alttarille

Totuuden näkijä
taikojen tekijä
päästä minut otteestasi

vaurioitunut ihoni
monine arpineen
huutaa minulle muistojaan

jos olen kuollut sisältä
kerro voivatko
silmäni vielä hymyillä

sillä en halua
kenenkään tietävän
miten tyhjäksi itseni tunnen

eläessäni kertomaani valhetta
kieltäessäni totuuden
kauneudesta ja voimasta

Totuuden näkijä
taikojen tekijä
älä kuuntele sanojani
anna minulle rauha itseni kanssa





Menneisyyden äänet

Syvä sininen
unohdus
kuinka kaunis onkaan
valkea käsi jota
aallot keinuttavat

ylös, alas
kuollut kudos
meren omakseen vaatima

ole aivan hiljaa
yön tullessa
etteivät valot hae sinuakin

Tanssien, nauraen
pilkaten näyillään
ajavat
pehmeästi johdatellen

hulluuden reunalle ja yli
katso ja kuuntele
miten suloisesti ne ylistävät
muistojen tuskaa näytelmällään

Ylhäällä kalliolla
et siellä ole turvassa
piiloudu hyvin, älä edes hengitä
muuten valot vetävät sinut

syvään
siniseen
unohdukseen





Usvaverho

Tihkusade 

 kastelee kasvoni

   olen turta

(miksi en tunne enää mitään?)



   Sumun

 kieppuessa hitaasti

       uppoudun tähän aistimukseen

   täydestä hallinnasta

(olenko kuollut olenko vielä täällä näetkö minut?)



      Milloin miksi

  kaikesta tuli niin tyhjää

         merkityksetöntä

(kiertäähän maailma vielä radallaan?)



   Oletko

 sinä siellä voin kuulla sinut

       askeleittesi kaiun

     sumu kietoi kaiken peittoonsa vei pois

(minua pelottaa olenko yksin?)

Hengenpalo

Olen piilotettu liekki
jäisessä palatsissa

viipyilevä kaiku
kristalliluolan
säkenöivissä kammioissa

Kätketty intohimo
kylmän mielen sopukoissa
villi ja vapaa sielu
kahlitussa kehossa

valo joka johdattaa kotiin
polultaan eksyneet

hengen oma
kirkkaana palava tuli





Pimeyden karkoitus

Piiloteltuani pimeydessä
niin pitkään
käpertyneenä varjoihin
suojellakseni itseäni
valolta

olen päättänyt
vihdoinkin heittää
kaikki naamioni pois
tulla esiin
mustan peittoni alta

katsoa maailmaa silmiin
julistaa

Minä elän!





Nuori kaunis poika

Hei
nuori kaunis poika
saanko sut kotiin taluttaa
ja pitkät hiukses letittää?

Olisit mun lemmikki
pitäisin sua lasisessa häkissä
enkä koskaan päästäis pois

Olisin sulle hellä ja hyvä
antaisin kaiken mitä haluat
ja silti tai juuri siksi

varmaan vihaisit mua
ja yön turvin
karkaisit tiehesi
etkä koskaan tulis takaisin





Nuorallatanssija

Ilo virtaa keveissä askelissasi
kun matkaat kohti tuntematonta
luvattua maata
lumottua Eedenin puutarhaa

Pieni nuorallatanssija
elämän tankoa astelee
uinuvan maailman halki
seuranaan tähdet ja kuu
ja iäisyyden vesiputous
unohduksen hedelmäpuut





Näytelmä

He istuivat lavalla
sievässä pienessä joukossaan
lörpötellen keskenään

Unohtuiko näytelmä?
Ohjaaja näyttää synkkää naamaa
Karnevaalinaamioita
ja iltapukuja
huolettomasti ympäriinsä heiteltyinä

He ottivat tauon
tauon elämästä
Ja näytelmä odottaa
loppuunsaattamistaan
kurittomia näyttelijöitä
jotka halusivat välttää kuoleman





Elämän juna

Maailma kieppuu silmissä
sumuisena harmautena
kiihtyvällä vauhdilla
Elämän juna kiitää ohi
pääseekö vielä kyytiin?

Kodittomat sieluparat
vaeltavat kaduilla
ilman toivoa
Ruumiinkuljetusvaunu
vei tyhjiä kuoria elämän kaatopaikalle
täytettäväksi ahneudella ja materialla
jättäen sympatian taaksensa
hukkaan heitettäväksi

Elämän juna hidastaa
ja matkustajat astuvat ulos
Tyhjät silmät ja ilmeettömät kasvot
kertovat aivan liian selkeästi
kaikkien arvojen hylkäyksestä





Vihertäen

Vie minut metsään, rakkaani
johdata lehtoon vihreään

kuin silmäsi

sormet lomittain pujotettuina
etsitään kahdestaan
sitä paljon puhuttua tunnetta

löydetään toisemme
ja herätään yhdessä
jälleen uuteen huomiseen

aivan tässä
mihinkään kiirehtimättä

nauretaan maailmalle kuin ne hullut joita olemme






- Finnish Poetry
- [Linderel]
- Coal black wings